perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Teatterivirtaa

Eilen järjestettiin Maria Kilven lopputyön, Epilogin, purku. Työskentelin Epilogissa äänisuunnittelijana. Purkukeskustelussa oli läsnä pääosin ohjauksen ja dramaturgian opiskelijoita, joitakin näyttelijöitä ja opettajia. Pärttyli Rinteen loistavan alustuksen jälkeen päädyin jossakin vaiheessa lausumaan pari sanaa työskentelytavoistani. Oikeastaan puhuin jonkinlaisesta ideaalista tai jopa utopiasta.

Minun teatterin tekeminen muistuttaa hieman radiokanavan ohjelmavirtaa. Pyrin tekemään esityksiä, jotka eivät olisi purettavissa, vaan osa teatterivirtaa. Esimerkiksi esityksen alku- ja loppupisteet ovat hämärtyneet, esitys leviäisi eri medioihin, tekijöiden roolit ovat monipuolisia ja esityksen eri asioita olisi hyvin vaikeaa palauttaa yhteen tekijään. Katsoisin esityksiä osana "teatteriani" tai, ryhmän jäsenenä, "teatteriamme", yksittäinen esitys olisi vain yksi "ohjelma" pitkässä päivälähetyksessä. Tällainen lähestyminen vaatinee teatteriesityksen tuomista pois teatteritilasta, tai ainakin sen seremoniallisuuden (väliajat, aplodit, katsomon logiikka, käyttäytymiskoodit) kyseenalaistamista.

Kuten eräs opettajista totesi, on vähintäänkin mielenterveyden kannalta oleellista, ettei ajattele työtään pieninä palasina "esitys-seuraava esitys - seuraava esitys" -tapaan, vaan näkee työnsä jatkumona, osana sitä, mitä on. Kuten edellisessä kappaleessa esitän, ajatuksesta voisi tehdä kokonaisvaltaisemman esityksen tekemisen filosofian.

Hieman Isoveli-infoa: sijoitin blogini koodiin laskurin, joka kerää sivuston kävijöiltä mm. ip-osoitteita, saapumissivuja (miltä sivustolta kukin tulee blogiini), kansallisuuksia (siis missä kone sijaitsee...) ja muuta kyseenalaista. Huonosti tietoturva-alaa tuntevana ihmisenä olin yllättynyt, kuinka paljon & helposti tietoa voi käyttäjistään kerätä. Tuo laskuri on julkinen, pääset sinne previous posts -linkkien alta olevasta user stats -linkistä tai tästä.

Nyt soi Workbench - Live From the American Snake Machine. Helikopterit humisevat, taisivat nousta jostakin radion kohinasta. Enemy is within...Tämä kappaleen minulle soitattaa Free103point9 -radio, joka taitaa sijaita New Yorkissa. Kokeelliset suhahtelevat äänimaisemat ja alhainen pakkauslaatu (64kbps?) luovat yhdessä yllättäviä äänimaisemia, joista on vaikea sanoa, mikä kuuluu teokseen ja mikä taas ei. Tuo Free103.9 väittää soittavansa mm. kenttä-äänityksiä, äänilähetystaidetta, free jazzia, noisea ja montaa muuta, mutta toistaiseksi olen löytänyt vain musiikkiohjelmia ja myös kuullut vain musiikkia. Eräs New Yorkissa toimiva teatteriryhmä näyttäisi tekevän omaa ohjelmaa kanavalle, selvitän, josko sitä lähipäivinä voisi kuulla. Ehkä paras paikka aloittaa on heidän arkistonsa, josta löytyy mm. äänikävelyjä, live-esityksiä, teatterikokeiluja ja FM radio-installaatioita. Äänenlaatu ei vain todellakaan ole paras mahdollinen, mikä on mielestäni ladattavaksi tarkoitettujen mp3-tiedostojen kohdalla hieman kummallista. Streamina lähetettävät ohjelmat pakataan tavallisesti hyvin tiiviiksi, jotta sivusto pystyisi tarjoamaan kuuntelukaistaa mahdollisimman monelle kävijälle: mitä korkeampi laatu, sitä enemmän yksi kuuntelija vie sivustolta kaistatilaa.

Nyt kuuntelen hieman juttuja läpi, tosin alan olemaan melko kyllästynyt huonolaatuisiin lähetyksiin. Huom! Maanantaihin mennessä laitan tänne kuultavaksi äänitykset, joita tuttavani tekivät annettujen ohjeiden pohjalta. En ole vielä ehtinyt siirtämään materiaaleja.

Tunnisteet: , ,

posted by Kimmo Modig @ 9:18 ap.