klo 11 lämpömittari näytti -12 celciusta Meilahdessa. Lähdin käymään kaupungilla,
ruoholahdenkadulla. Päätin kävellä työpaikalleni Ruoholahden metroaseman läheisyyteen, tein samalla kevyen äänikävelyn.
Äänikävelyn mukavin piirre on uteliaisuuden kasvaminen. Jos reitti ei ole etukäteen suunniteltu vaan improvisoitu, halu kävellä yllättäviä reittejä äänihavaintoja bongaten kasvaa suureksi. Niin nytkin, tosin tällä kertaa minulla ei ollut aikaa sisäpihoilla huhuiluun.
Tuttuja juttuja: Siirtymiä liikenteen mökästä Ruoholahden asutusalueiden pikkkukujille. Kaikuisia lasten kiljahduksia, jossakin etäällä autoliikenne, joka muistuttaa olemassaolostaan parin ohimenevän henkilöauton muodossa. Lumi natisee kengän alla, lämpötila vaikuttaa koko lailla natinaan napakkuuteen. Asutusalueen perushumina sekoittuu tuuleen, välillä myös tuuletuskanaviin (kerrostalojen lähellä kulkiessani). Satunnaiset keskustelunpätkät vievät taas kerran ajatuksiani kuunnelman muotokysymyksiin.
Saavun sivukatuja pitkin Konservatoriolle. Aulassa on tasainen puheensorina, ruokailuvälineiden kilahduksia aika ajoin. Aula-kahvio on tilava, ilmava alue, jota reunustaa länsireunalta suuret ikkunat. Porraskäytävä on melko kaiuton, lasilla eristetty kulkutila, toiseen kerrokseen saapuesani kuulen saman puheensorinan joskin vielä voimakkaampana. En kuule muusikkojen treenausta yleisen ambienssin alta.
Avaan tarkkaamon oven ja kuulen tutut digitaaliset merkkiäänet ovilukosta macin avausääneen. Näpyttelen hitaasti näppäimistöllä tekstiä, sormeni ovat jäässä. Pidän tarkkaamoista ja studioista, niiden digitaalisesta humusta; kun joskus jonkin laitteen sammuttaa, yllättyy, kuinka paljon tuo humu vaimenee. Näin varsinkin vanhempien laitteiden kohdalla.
Hm. Ehkäpä Suomenlinna voisi olla hyvä kohde täysimittaiselle ääniretkelle.
Seuraavalla kerralla hieman suunnitellumpi kävely ja kenties myös äänitystä, kunhan saan Minidiscin lainaan.
Viikonlopun aikana aion kirjoittaa tiivistelmän tästä viikosta.
Tunnisteet: äänikävely, ääniympäristö